Islam Euroopassa

Osa artikkelisarjaa
Islam maittain
Afrikka
Egypti Marokko
Aasia
Afganistan Indonesia Intia Kiina
Eurooppa (Lähi-Itä)
Albania Espanja Kreikka Ruotsi Saksa Suomi Sveitsi Tanska Ukraina Viro
Pohjois-Amerikka
Yhdysvallat
Oseania
Etelä-Amerikka
n k m

Islam Euroopassa on sekä vanha että uusi uskonto. Vaikka suurin osa Euroopan nykyisistä muslimiyhteisöistä on syntynyt vasta 1900-luvulla, Balkanilla on ollut muslimienemmistöisiä alueita jo satojen vuosien ajan jäänteenä ajasta, jolloin alue kuului Osmanien valtakuntaan. Islam on Euroopan toiseksi suurin uskonto heti kristinuskon jälkeen.^[1] Muslimeita oli vuonna 2016 Euroopassa 4,9 % väestöstä. Pew-tutkimuskeskuksen ennusteen mukaan lukumäärä kasvaa tulevina vuosikymmeninä siten, että muslimeja on vuonna 2050 jo 7,4 –14,0 %.^[2]

Suhteellisesti suurimmat eurooppalaiset muslimiväestöt ovat Albaniassa (61 % vuonna 2011)^[3] ja parissa muussa Balkanin maassa. Sen jälkeen tulevat vuoden 2016 tietojen mukaan Bulgaria (11,1 %), Ranska (8,8 %), Ruotsi (8,1 %) ja Belgia (7,6 %). Jos maahanmuutto islamilaisista maista jatkuu normaalisti, suhteellisesti suurimmat muslimiväestöt olisivat ennusteen mukaan vuonna 2050 Ruotsissa (20,5 %), Ranskassa (17,4 %) ja Italiassa (12,4 %).^[4]

Euroopassa tehtyjen tutkimusten nojalla noin kolmasosa muslimeista käy säännöllisesti moskeijassa tai rukoilee päivittäin. Kaksi kolmannesta harjoittaa uskontoaan epäsäännöllisemmin tai ei lainkaan.^[5] Islam on siten enemmistölle enemmänkin kulttuurinen identiteetti kuin harjoitettava uskonto.^[6]

1. ↑ Pew - Templeton: Global Religious Futures Project ei vl.. Pew Research Center. Arkistoitu 12.12.2022.
2. ↑ Pew Research Center: Europe’s Growing Muslim Population pewforum.org. 29.11.2017.
3. ↑ Krithika Varagur: Albania Gets Religion Politico. 21.10.2019. Pulitzer Center. Viitattu 22.2.2022.
4. ↑ PEW Research Center: Europe’s Growing Muslim Population pewforum.org. 29.11.2017.
5. ↑ Pauha, Teemu: Maahanmuuttajien uskonnosta puhutaan enemmän kuin tiedetään Maailma.net. 22.1.2018. Viitattu 10.8.2023.
6. ↑ Lapidus 2022, s. 810